26/08/2010

Post scriptum: caveat lector!

(Tämän kirjoituksen alkuperäisen version piti tulla Shakespeare-novellien kokoelmani Kolmannenkymmenennen kolmannen simpanssin jälkisanoiksi. Minulle tuntemattomista syistä se jäi pois. Joten pistän sen nyt sitten päivitetyssä muodossaan tänne.)

Ystävällinen varoituksen sana lukijalle. Jos ostat, lainaat tai luet tämän kirjan, ryhdyt varastettuun tavaraan. Kolmannenkymmenennen kolmannen simpanssin kaikki novellit ovat rikoksen hedelmää, aivan joka ikinen niistä; jos eivät aina suoraan juoneltaan niin ainakin henkilöiltään. Tai vähintäänkin aiheiltaan ja perusasetelmiltaan.

Rikokseni on harkittu ja jatkettu. En pyydä anteeksi enkä selittele. Olen varastanut Shakespearelta ja tehnyt niin muuallakin kuin tämän kirjan kansien välissä. Eipä tässä selittelyt auttaisikaan. Näkeehän sen jokainen itse.

En tiedä voiko tätä pitää lieventävänä asianhaarana mutta kuitenkin: oppini olen saanut Shakespearelta itseltään. Häntä jos ketään voidaan pitää kirjallisten varkaiden kuninkaana ellei peräti suojeluspyhimyksenä (“neither a borrower nor a lender be”?). Se mies ei keksinyt aiheistaan ainuttakaan itse vaan varasti aivan kaiken. Kunhan totean. En syytä.

Kokoelman novellit on alunperin julkaistu scifilehdissä: Finnzinessä ja Portissa. Ennen julkaisemattomia tarinoita on kaksi:
Yorick parka ja niminovelli Kolmaskymmeneskolmas simpanssi (kyllä, niminovellin nimi on eri muodossa kuin kirjan nimi; älkää kysykö miksi - en tiedä: novellin nimesin minä, kirjan nimesi kustantaja). Yorick paran kirjoitin alunperin ruotsiksi ja se menestyi ruotsalaisessa novellikilpailussa vuonna 2004, mutta jäi julkaisematta. Novellissa tulevaisuuden tiedemiehet löytävät hovinarri Yorickin kallon ja saavat mahdollisesti uuden ja yllättävän näkökulman tragedian tapahtumiin. Miten sille näytelmässä pelkkänä pääkallona vilahtavalle Yorickille kävikään? Niminovelli syntyi varta vasten tähän kirjaan, ihan vain omaksi huvikseni ja osaltaan myös saadakseni kokoelmaan jotain aivan uutta. Jutussa simpanssit yrittävät kirjoittaa erästä tunnettua näytelmää - ja toteuttaa tilastotieteen tunnettua ajatusleikkiä nimeltä "äärettömän apinajoukon lause", englanniksi "infinite monkey theorem".

Molemmissa tarinoissa sivutaan Shakespearen ehkä suurinta teosta
Hamletia, kuten myös aivan ensimmäisessä Shakespeare-novellissani Kallis prinssi, joka syntyi suorana reaktiona Anthony Burgessin Shakespeare-novelleihin, joista muuten varhaisimman, Burgessin Enderby/Shakespeare-teemaa käsittelevästä Enderby's Dark Lady-romaanistakin löytyvän The Musen (vuodelta 1968) suomensin aikoinani Porttiin nimellä Muusa - peräti vuonna 1992, jos netin bibliografioihin yhtään voi luottaa. Kallis prinssi julkaistiin Finnzinessä niinkin aikaisin kuin 1997 (Fz 1/97) ja kirjoitettiin kai pari vuotta aikaisemmin, muistaakseni Portin novellikilpailuun. Jossa se ei menestynyt. Aivan aiheesta. Lukiessani sitä joulukuussa 2009 hämästyin siitä, kuinka lohduttoman huono se oli. Kirjoitin sen uudestaan ja muokkasin raskaalla raskaalla kädellä, ja toivon mukaan novelli toimii hieman paremmin tässä muodossa. Novellissa aikamatkaillaan (suora varkaus The Musesta!) ja paljastetaan kuka se oikein murhasikaan Hamletin isän, vanhan kuningas Hamletin. Ja miksi.

Yön kynttilät (Fz 1/99) on suoraa jatkoa Romeolle ja Julialle (onko kuollut sittenkin mahdollista herättää henkiin?), Kuninkaan kootut hulluudet (Fz 1/04; käännetty myös eestiksi kokoelmassa Soome ulme, Skarabeus 2008) siirtää hulluksi tulleen kuningas Learin ja hänen juonittelevan narrinsa tarkasti määrittelemättömään scifiympäristöön, Elegiassa Janukselle (Fz 1/01) Othellon pääkonna Jago saa rangaistuksensa. Ja vielä uudestaan. Talviyön unessa (Fz 2/05) Kesäyön unen räyhähenki Puck on joutunut pakenemaan herransa Oberonin vihaa syvälle ulkoavaruuteen ja siellä hän törmää avaruusaluksen outoon lastiin. Valtiossa (Fz 4/02) Myrskyn Caliban saa saarensa takaisin Prosperon seurueineen palattua kotiin, mutta saa huomata ettei hallitsijana oleminen aina niin helppoa ole. Binäärimyrskyssä (Fz 1/00, alunperin nimellä Binäärisonetti) Myrskyn tematiikka jatkuu huolestuttavissa borgesmaisissa merkeissä: onko Shakespearen teksteillä salattuja metafyysisiä ulottuvuuksia?

Jälkeen Rubiconissa
(Fz 4/04) Julius Caesarin salamurha on siirretty Eduskuntatalon rappusille nykypäivän Helsinkiin, jossa kansalaissodan haamut yhä kummittelevat (luin novellin heinäkuussa Usvan kesäleirillä ja leiriltä tehty useiden kirjoittajien luettuja novelleja sisältävä CD ilmestynee syksymmällä osana ESC:n julkaisusarjaa); Auguureissa (Fz 4/07) Antoniuksen ja Kleopatran (joka on jatkoa Julius Caesarille) Marcus Antonius on asettunut Egyptiin ja pyrkii yliluonnollisia keinoja käyttäen selvittämään, miten löisi triumviraatinsa toiset jäsenet ja voittaisi uuden kansalaissodan.

Muutamissa novelleissa olen häpeämättömällä tavalla lähtenyt kirjallisten kokeilujen tielle.
Metsämiehen tarinassa (Fz 2/07) Windsorin iloisten rouvien paksu ritari Sir John Falstaff muistelee unohtumatonta yötään metsän sarvipäänä ja elää sen uudelleen, kai. Koko novelli koostuu yhdestä ainoasta, säädyttömän pitkästä ja monipolvisesta lauseesta. Runomuotoinen McB3 (kirjoitettu alunperin suomeksi mutta julkaistu ensin englanniksi Portti Special English Issuessa 2003) siirtää Macbethin veriset tapahtumat avaruuden kauppamiesten pariin. Requiemissa sudelle (Portti 1/09) tutkin miten onnistuu musiikin rytmien ja logiikan siirtäminen proosaan. Siinä en ole varastanut Shakespearelta vaan novellin päähenkilön Mozartin Requiemista.

Mies Stratfordista (Fz 2/02) leikittelee ajatuksella, että Shakespeare ei kirjoittanutkaan näytelmiään. Tälle ajatukselle löytyy runsasti tukea, niin epämääräisiä ovat tietomme wanhasta Williamista ja niin monet asiat hänen ympärillään tuntuvat perin ristiriitaisilta, elleivät peräti mahdottomilta. Mutta jos ei hän niin kuka? Novellissa esiintyy myös Shakespearen kolleega ja kilpailija Christopher Marlowe, jonka pääteosta Tohtori Faustusta olen säälittä hyödyntänyt novellissa Faustuksen kiusaus (Fz 4/05). Mikä onkaan tiedemiehen vastuu ja kuka hänen keksintöjään hyödyntää? Tohtori Faustus muuten poikkeaa myös Yön kynttilöissä harjoittamassa salatiedettään, onnettomin tuloksin tietenkin, kuten tragediassa pitääkin. Kirjemuodossa kerrottu Faustuksen kiusauskin lukeutuu kirjallisiin kokeiluihini. Jalanjälki hiekassa (Fz 3/06) panee vanhenevan ja velkojiaan pakenevan Daniel Defoen kohtaamaan luomuksensa Robinson Crusoen, perin Myrskymäisissä tunnelmissa. Onko Crusoen saari kuvittelua vai totta? Tässä novellissa, kuten kokoelman monessa muussakin jutussa, pohditaan kirjoittamisen ja kirjallisuuden perimmäistä olemusta.

Kokoelman genrekirjo on tahallisesti sangen laaja, samoin kirjallinen varianssi: on scifiä, fantasiaa, kauhua, rikoskertomusta; on runoa ja kirjenovellia; on aikamatkailua ja avaruusoopperaa; on mytologiaa, huumoria, metafysiikka ja nekromantiikkaa; on muumiota, zombieta ja apinaa. Shakespearessa löytyy koko maailmakaikkeus - My library was dukedom large enough, (The Tempest).

(JK: Kolmaskymmenes kolmas simpanssi sisältää seitsemäntoista tekstiä ja kolme niistä löytyy myös tästä blogista, kaksi erikielisenä versiona: Metsämiehen tarina, McB3 englanniksi ja Yorick parka ruotsiksi nimellä Stackars Yorick. Shakespeare-aiheisiin novelleihin kuuluu myös A Willow Grows Askant (aivan uusi tarina, ei mukana kirjassa) jossa palataan Hamletin tapahtumiin ja siihen miten siinä Ofelian kuolemassa loppujen lopuksi oikein kävikään.)

No comments: